lauantai 14. huhtikuuta 2018

Sormustehtailua ja työssäoppimista

Kokosin tällä kertaa vähän isomman postauksen, koska olen ollut laiska bloggaaja.

Olin neljä viikkoa suorittamassa työssäoppimista Porin Timanttiset E.Lindroosin pajalla Itäpuistossa. Tuo neljä viikkoa oli kyllä korvaamatonta aikaa. Opein niin paljon uutta, etten olisi ikinä uskonut. Harmi, että tuo aika meni aivan liian nopeasti.
Minulla oli parhaat mahdolliset tutorit ohjaamassa ja opastamassa ja jaksoivat vastailla loputtomiin kysymyksiini. 😊 Olen niin onnekas, että pääsin työssäoppimaan juuri sinne minne halusinkin.
Mutta nyt pieni katsaus aikaansaannoksiini.

Edellisen tekstin riipuksen lisäksi valmistin sormuksia. Ensimmäinen niistä oli tilaustyö. Sain siihen aikalailla vapaat kädet ja halusinkin tehdä sormuksesta uniikin. Ei ihan perussettiä.
Lähdin tekemään tavallista rivisormusta kuudella zirkonilla, mutta napsaisin rungon poikki ja taivuttelin sen kuvissa näkyvällä tavalla.

Sormus onnistui todella hyvin ja asiakkaatkin olivat siihen erittäin tyytyväisiä. Tämä sormus poiki myös lisää tilauksia. Jee!
Tekovaiheessa tuntui todella "väärältä" sahata valmis rivisormus keskeltä poikki. Onneksi lopputulos oli kuitenkin sen arvoinen.

Tätä sormusta tehdessä pääsin myös kokeilemaan työskentelyä mikroskoopin avulla. Se oli aluksi aivan järjettömän vaikeaa, mutta vajaassa tunnissa silmä-käsi koordinaatio alkoi pelata ja homma sujua. Vaikeaa, mutta älyttömän siistiä!

Vammoiltakaan ei sormuksen teossa vältytty, vaan onnistuin saamaan sormeeni kaksi rakkoa. Kun toinen puhkesi, niin viereen tuli toinen. Olen viilannut siis varsin tehokkaasti. 😃


Seuraavaksi valmistin pari prototyyppiä sormuksista, joita olin hautonut mielessäni jo jonkin aikaa. Pohdein miten saan kivikehän "kynnet" tasaisin välein ja ratkaisu oli tietenkin Rhinoceros-ohjelma, jolla "muotit" piirrettiin ja printattiin. Rhinon kanssa olen vielä melko surkea, mutta onneksi sain ammattilaiselta apua.
Oli hieman huvittavaa printata arkillinen kirkkoveneen kuvia ja sahailla niitä..

Yksi kivikehän kynsistä katkesi istutusvaiheessa, mutta sain sen onneksi juotettua takaisin paikalleen, eikä valmiista sormuksesta edes huomaa mikä kynsi se on. Ähäkutti!
Sormusrungon juottaminen kivikehään oli tämän työn haastavin vaihe. Runko oli todella vaikea saada pysymään paikallaan ja liikkumatta juottamisen ajan. Onnistuin ehkä kuudennella yrityksellä, edes jotenkin.

Tästä innostuneena väkersin samaisella mallilla vähän rockimman version myös.


Vielä yksi sormus! Sain Eskolta tehtäväksi valmistaa ihanasta sammalakaatista sormuksen, jossa on aaltoileva kivikehä. Sormus onnistui mainiosti ja se onkin saanut paljon ihastelua ja päässyt ihan käyttöön asti. Kiva retrohenkinen sormus tuli tästä.
Sammalakaatti näyttää vähän maapallolta. 😍


No mitä muuta työssäoppimisjaksolla tapahtui?
Opein käyttämään monia uusia työvälineitä ja -menetelmiä.
Pääsin valamaan ja rakeistamaan kultaa, sekä tekemään kullasta lankaa ja lenkkejä.
Oksidoin hopeariipuksia ja näin miten titaania työstetään.
Hirmu mielenkiintoinen jakso. En malta odottaa seuraavaa!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Jeannette-riipus

Ensimmäinen varsinainen tilaustyöni. "Joku kiva hopeinen kukkariipus." 😃 Selvä!
Lapsuudenystäväni pikkusiskolle 30-vuotislahjaksi. Ei muuta kuin ideoimaan. Ensimmäisenä mieleeni tuli lootuskukka, jonka keskellä olisi kivi. Piirtelin saman tien nopean luonnoksen, jonka hyväksytin asiakkaalla. Pienet muutokset vielä ja luonnos oli valmis.


Nopea lyijykynähahmotelma riipuksesta.


Seuraavaksi oli vuorossa kiven valinta. Sillä hetkellä varastostani löytyivät ylläolevat vaihtoehdot, joista riipukseen valikoitui alarivistä toinen vasemmalta, eli ruusukvartsi.


Kun tärkeimmät suunnittelutyöt oli hoidettu, pääsin varsinaiseen työhön. Piirrotin hopealevylle kuvan ja porasin reiät sahauskohtiin.
(Työssäoppimassa tosin opein, että paperikuvan voi ihan ronskisti liimata liimapuikolla levylle ja sahata siitä suoraan.. Pääsee paljon vähemmällä.)


Terälehdet sahattuna. Seuraavaksi vuorossa oli kivikehän valmistus.


Kivikehä paikoillaan. Sommittelin erilaisia ketjuja riipukseen. Viistehiottu palloketju sopi mielestäni parhaiten ja antoi korulle lisää blingiä, jota oli toivottu.


Kivenistutusta. Koru on kiinnitettynä istutusmassaan, joka on kiinnitettynä levyn avulla kaiverruskuulaan. Kukkaosan suojasin maalarinteipillä välttyäkseni mahdollisilta naarmuilta, joita istutuksen ja viilailun yhteydessä saattaa tulla.


Ketjun kiinnitys vielä ja koru on valmis.


Ihan pikkuisen oli pakko testata korua omaan kaulaan ja varmistaa ketjun sopiva pituus.


Koska pidän ajatuksesta, että jokaisella korulla on jokin merkitys ja tarina, tein lahjan saajalle korun mukaan pienen tekstin:

"Lootuskukka on puhtauden ja kauneuden symboli, joka kykenee nousemaan rämeisestäkin maasta. Lootuskukka symboloi myös psykologisen kestävyyden voimaa ja kykyä muuttaa vastoinkäymiset potentiaaliksi.
Ruusukvartsi on pyyteettömän rakkauden ja loputtoman rauhan kivi. Se on itsevarmuutta kasvattava luonnonkivi, joka tuo esiin kauneuden ja rakkauden kaikkialta ympäriltäsi."

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Riviin järjesty!

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittelemaan blogitekstiä. Tällä kertaa aiheena rivisormus.

Rivisormusharjoitus aloitettiin valmistamalla sormukselle runko. Tätä työvaihetta en nyt ala enää tässä käymään läpi, koska se on lähes sama joka sormuksesssa. Se löytyy selitettynä aiemmista postauksista. :)
Valmiiseen runkoon mitattiin ja merkattiin keskiviiva ja viivan kohdalle porattiin 5 kpl reikiä kiviä varten. Ensin 1mm terällä, aloittaen keskeltä, jonka jälkeen 1,5mm terällä sama homma samoista kohdista.
Tämän jälkeen reikiä suurennettiin vielä lisää 2,5mm palloporanterällä. Koloista tehtiin niin syvät, etteivät kivet näkyneet sovitettaessa koloistaan sivulta katsottuna.

Tässä kuvassa reiät porattuina oikeaan kokoonsa ja sahausmerkinnät tehtynä.


Seuraava työvaihe oli kynsien sahaus ja viilaus. Jokaiselle kivelle sahattiin ja viilattiin 4 kynttä. Tarkkaa, mutta yllättävän mukavaa puuhaa. Silmät tahtoivat mennä välillä sekaisin, eikä aina ollut ihan varma minkä kynnen oli viimeksi viilannut. Seuraavan sormuksen kanssa käytän kyllä luuppilaseja. Siten tulee varmasti parempaa jälkeäkin..

Tässä kynnet valmiiksi sahattuina. Opettajan mielestä sormus näytti tässä kohtaa to-DEL-la hyvältä. Totuus oli kuitenkin toinen, kun aloin istuttamaan kiviä. Kynnet olisivat saaneet olla huomattavasti pienemmät..
Kivet aseteltiin koloihinsa ja jokainen kynsi taivutettiin kiven päälle. Tämän jälkeen vielä pintojen viimeistely ja sormus oli valmis.


Valmis sormus 2,5mm safiirinsinisillä zirkoneilla. Kivet eivät näy läheskään niin paljon, kuin olisin halunnut, mutta harjoitustyöksi tämä olikin tarkoitettu. Seuraavan rivarin kanssa olen paljon viisaampi ja onnistun myös varmasti paremmin.


perjantai 2. helmikuuta 2018

Hei me sulatetaan!

Loppuvuodesta opettelimme koulussa hopean sulatusta ja minulta on pyydetty postausta aiheesta. Nyt vastaan toiveisiin, joten tässä siitä pieni infopaketti.

Ensimmäiseksi valitaan sopiva valumuotti, riippuen siitä valetaanko hopea tangon vai levyn muotoon. Muotti öljytään kevyesti sisältä ja säädetään sopivan kokoiseksi. Tämän jälkeen muottia lämmitetään hieman. Sulaa hopeaa ei kaadeta kylmään muottiin.


Sulatettavat hopeat laitetaan upokkaaseen, eli sulatuskuppiin. Tämän jälkeen aloitetaan kuumentaminen. 925- eli sterlinghopean sulamispiste on noin 900 celsiusasteen paikkeilla, joten hommassa tulee kuuma! On varmaan sanomattakin selvää, että on noudatettava erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta.
Hopeaa on hyvä "ylikuumentaa" vielä sulamispisteen saavuttamisenkin jälkeen, jotta mahdolliset epäpuhtaudet poistuvat. Epäpuhtaudet näkyvät sameana kalvona sulan hopean päällä.


Seuraavaksi on vuorossa haastavin vaihe. Hopean kaataminen muottiin. Hopeaa on kuumennettava koko kaatamisen ajan, ettei se jähmety. Tämä on tekniikkalaji. Ei saa olla liian nopea, mutta ei myöskään liian hidas, jotta muotti täyttyy tasaisesti.
Kuvassa luokkakaverini Annu kaatamassa sulaa hopeaa tankomuottiin.



Tässä omat ihka ensimmäiset valuni. Olen oikein tyytyväinen näihin.

Kun sula hopea on kaadettu muottiin, muotti avataan ja hopeatanko/-levy viilennetään vedessä. Tämän jälkeen siistitään viilalla isoimmat rosoisuudet pois (ovat muuten pirun teräviä!) ja laitetaan tanko/levy rikkihappoon, jotta sulatuksessa hopeaan tarttunut booraksi, eli lasite, varmasti sulaa pois.
Tämän jälkeen hopea on valmis valssattavaksi.

Sulatuksesta tulee kiva seppäfiilis. Oikein vanhan ajan käsityöläismeininki.

Jos sinulta löytyy vanhoja 925-hopeaesineitä, joista tahtoisit teettää itsellesi tai lahjaksi uuden korun, niin ota yhteyttä. Laitetaan vanhat hopeasi sulatukseen ja suunnitellaan yhdessä kierrätyshopeakoru!
Toki voin ottaa korutilauksia vastaan, vaikka sinulla ei omia hopeita olisikaan.


tiistai 30. tammikuuta 2018

Murheenkryyni

Seuraava pakollinen harjoitustyö minkä koulussa teimme oli manttelisormus. Yleensä teen sormuksia mielelläni, mutta tämä oli poikkeus sääntöön. Ensin ulkonäöllisistä syistä ja lopulta myös muutenkin. Ei mikään helpoin homma..


Tästä lähdettiin. Sahattiin kuvan mukainen pala, josta taivutettiin pihtien avulla sormukselle runko. Ensin keskeltä kahtia ja vielä sivusaumat kiinni toisiinsa.



Kas näin. Taivuttamisen ja sivusaumojen juottamisen jälkeen sormus näytti tältä. Tähän saakka kaikki oli vielä fun and games..


Huvikseni testasin sormusrunkoa myös sormeen. Niin nätti.



Seuraava työvaihe oli pallopunsselin avulla naputella sormusrungosta pullea ja pyöreä. Sivujuotokset pettivät jostain syystä pariin kertaan ja jouduin niitä uusimaan.

Pyöristyksen jälkeen oli vuoro tehdä sormukseen sisäosa. Levystä taivuteltiin ja vasaroitiin putken pätkä. Tuo pätkä olisi saanut olla ihan hieman pidempi, mutta koska kyseessä oli "vain" harjoitustyö, en viitsinyt tehdä uutta putkiloa. Ja pituus riitti juuri ja juuri, tosin ylimääräistä viilausvaraa ei yläraunaan juurikaan jäänyt.
Sisäputken juottaminen kiinni sormusrunkoon oli yhtä helvettiä. Kokoajan jäi koloja ja reikiä, joita jouduin paikkailemaan. Edelliset juotokset tahtoivat väkisin sulaa uusia korjausjuotoksia tehdessä. Juote ei myöskään ollut parasta mahdollista laatua, vaan käyttäytyi hieman oudosti.
Tässä työvaiheessa tuli kirosana jos toinenkin ja välillä kävi jo mielessä luovuttaa ja aloittaa ihan alusta koko homma. Olin kuitenkin jo nähnyt niin paljon vaivaa tämän eteen ja halusin saada koko kikkareen valmiiksi, joten luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.
Loppupeleissä juotokset onnistuivat suht hyvin, joskaan eivät niin hyvin, että olisin niihin täysin tyytyväinen.
Siispä leuka rintaan ja kohti seuraavaa työvaihetta.


Seuraavaksi sormukselle sahattiin ja juotettiin "hattu". Tämänkin juottaminen oli suoraan sanottuna aivan perseestä ja juotetta kului. Juotteella tuntui olevan ihan oma tahto, emmekä päässeet sen kanssa oikein yhteisymmärrykseen mihin suuntaan kuuluisi mennä. Lisäksi oli vaarana, että aiemmin tehdyt juotokset sulavat ja pettävät. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt!
Juottamista ennen olin porannut sisäpuolelle pienen reiän, josta esim sormuksen sisälle mahdollisesti pääsevä vesi pääsisi poistumaan.


Sitten hillitöntä viilaamista, filssaamista ja kiillotusta.
Koska käyttämämme kierrätyshopea ei ole laadullisesti parasta mahdollista, ilmeni kiillotuksessa vielä yksi uusi ongelma. Hienohopea nousi sormuksen pintaan ja näkyy siinä tummina läikkinä. Ärsytti, taas, mutta koska sormus lähtee uudelleensulatukseen joka tapauksessa, pääsin asiasta yli. 😄


Tässä valmis sormus vielä sormessa.


Seuraava harjoitustyö onkin kauan odottamani rivisormus viidellä kivellä! Pysykää kuulolla.

torstai 4. tammikuuta 2018

Chihuahua-kello ja muita diy-joululahjoja.

Tänä vuonna halusin tehdä itse joululahjoja. Tosin aikataulu oli koulun ja töiden takia hieman rajallinen.
Netissä näin hienon chihuahua-seinäkellon ja halusin ehdottomasti kokeilla tehdä sellaisen siskolleni, jolla on myös chihu.

Ensin suunniteltiin tietokoneella malli, joka sahattiin jämäpleksistä. Kierrätys kunniaan!
Tässä työvaiheessa sain onneksi hieman apuja, koska itsehän en kuviosahaa (vai mikä onkaan..) omista.

Seuraava työvaihe oli maalaus. Minulla sattui olemaan valkoista akryylimaalia, siispä tuumasta toimeen. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen huomasin, että maalikerroksia vaaditaan varsin monta, että pleksissä olevat tekstit peittyvät. Maalin töpöttelin keittiösienellä. Tuli kiva ropoinen pinta.

Koska maalikerroksia tarvittiin varsin monta (5 molemmin puolin), en jaksanut odotella maalin kuivumista. Siispä noupeutin asiaa hiustenkuivaajalla.

Maalausurakka valmis!

Enää koneiston ja viisarien kiinnitys ja kello oli valmis. Lahjan saaja oli tyytyväinen ja yllättynyt, että olin tehnyt tämän ihan itse. Helppo ja mukava homma. Voisin tehdä itsellenikin..


Seuraava diy-lahja oli poikaystäväni vanhemmille ja veljelle. Halusin kokeilla sytykesipsien tekoa. Sytykesipsejä käytetään takan, uunin, puusaunan jne pesän sytyttämiseen. Sipsiä avataan hieman ja sytytetään. Sipsi syttyy helposti ja palaa suhteellisen kauan, joten tulitikkujen raapimisen voi unohtaa.

Näiden tekeminen on varsin helppoa.
Tarvitset:
- vanulappuja
- serviettejä
- huonon kattilan (tai peltipurkin)
- kynttilän jämiä
- metallipihdit

Leikkaa servieteistä vanulapun kokoisia ympyröitä. (Sipseistä voi tehdä yksi- tai kaksipuoleisia. Itse leikkasin servietit vanulapun molemmille puolille.)
Laita servietin palat vanulapun päälle ja dippaa pihtien kanssa sulatettuun steariiniin. Nosta leivinpaperille jähmettymään.
Kynttilät kannattaa sulattaa vesihauteessa, jolloin pohjaanpalamisen ja syttymisen vaara ei ole niin suuri (muista sammuttaa tukahduttamalla!). Voit sulattaa kynttilät myös tyhjässä peltipurkissa, joka on vesihauteessa. Näin säästyt kattilan "tuhoamiselta".

Pakkasin valmiit sipsit kauniisiin rasioihin. Näitä voisi viedä kesällä vaikka mökkituliaisiksi.


Seuraava diy-lahja sisältää astetta ronskimpaa kielenkäyttöä, joten en suosittele herkimmille.. 😉
Olen jo pitkään ollut kyllästynyt sisustusteksteihin. Hirveää lässytystä. Esim "carpe diem", "live, love, laugh", "always kiss me goodnight" ja muut kliseet joita näkyy joka puolella. Päätinpä siis tehdä hieman erilaisen sisustustaulun näiden vastapainoksi.

Tämän ensimmäisen version paskartelin muutamassa minuutissa, sen enempää panostamatta. Jämäpahville kirjoittelin tekstit tussilla ja avot!
Jaoin tämän kuvan erääseen sisustusryhmään ja se keräsikin nopeasti tuhansia tykkäyksiä. 😃 Tottakai näin ronskit tekstit herättivät myös mielensäpahoittajat ja tuli muutamia aika ikäviäkin kommentteja, mutta osasin sitä odottaakin. Pääsääntöisesti taulu herätti kuitenkin huvitusta.
Siskoni 14-vuotias tytär näki myös tämän ja oli äidilleen ilmoittanut, että haluaa minulta tälläisen joululahjaksi. No mikäs siinä. Jos lapsi haluaa, niin tottahan täti tekee!

Minulla sattui sopivasti lojumaan kaapissa toinenkin kollaasikehys, siispä tuumasta toimeen. Koska tytön lempiväri on sininen ja hän on Sanni-fani, tein taulusta hänelle sopivamman version. Oli kuulemma mieluinen. Mummu tosin oli kuulemma hieman jouluaattona kauhistellut, että kaikkea sitä.. 😂

tiistai 2. tammikuuta 2018

Suomi100-juhlakoru

Heippahei pitkästä aikaa!
Bloggauksessa on ollut pieni tauko työssäoppimisen takia ja lisäksi olen joutunut panttaamaan joululahjaksi tekemieni töiden paljastamista, joten blogattavaa ei juuri ole ollut.

Olin joulukuun ajan työssäoppimassa Porin Timanttiset E.Lindroosilla. Tämä oli jo kolmas työjakso ko. yrityksessä. Kiva paikka ja mahtavat työkaverit! Ensimmäisen kerran olin edellis jouluna, sitten kesätöissä ja nyt taas joulutonttuilemassa.

Mutta asiaan..
Liityin heti syksyllä koulullamme toimivaan OSK Craft & Design-osuuskuntaan, joka mahdollistaa omien töiden tekemisen asiakkaille kouluajan ulkopuolella. Vinkkasin tästä ohimennen syksyllä äidilleni, että olisi mahdollisuus ottaa vastaan tilaustöitä, jos jotakin korua mielii. Hänellä olikin idea heti valmiina.
Meillä on ollut jo jonkin aikaa ranteissa samanlaiset kielo-tatuoinnit ja äiti halusi siitä tehtävän korun. Päätin heti, että koru tulee joululahjaksi. Ja mikä sopisikaan paremmin Suomi100-juhlavuoteen, kuin kansalliskukkamme kielo.
Siispä tuumasta toimeen harjoitustöiden välissä.

Versio 1. Aluksi minulla oli villi ajatus, että kokoan korun osista. Parin epäonnisen yrityksen jälkeen päätin kuitenkin muuttaa suunnitelmaa ja tehdä korun vain kahdesta osasta.

Versio 2. Erilliset kukat, jotka juotan varsiin. Onnistuin kiireessä kuitenkin sulattamaan juotokset ja löin epähuomiossa leimatkin väärälle puolelle lehteä. :D Ja koko homma taas alusta.

Kolmas kerta toden sanoi. Yritysten ja erehdysten kautta voittoon. Suunnitelmat muuttuivat muutenkin matkan varrella. Ensin ajatuksena oli tummentaa, eli oksidoida, lehden sisäpuoli, kuten tatuoinnissakin. Ihastuin ja rakastuin kuitenkin mattalaikan jättämään pintaan ja päätin vastapainoksi tehdä kukinnoista kiillotetut. Tämä oli varmasti parempi vaihtoehto tähän koruun, kuin tunkkainen oksidointi. Muistin myös keskittyä tällä kertaa sen verran, että leimatkin tulivat takapuolelle.. :D

Tästä lähdettiin liikkeelle. Mahdollisimman samannäköinen ja -kokoinen kuin tatuointi. Kukintoja muokkasin hieman erilaisiksi. (Tattoo design by Tim Cichon)

Valmis koru jouluaattona uuden tyytyväisen omistajansa kaulassa. Ketju vaihdettiin sittemmin vielä 5cm pitempään, jotta koru laskeutuu vielä hieman alemmas.


Tätä oli kiva tehdä, varsinkin kun sen sai antaa lahjaksi rakkaimmalle ihmiselle. 💝
Lupasin tehdä vielä toisenkin sitten kun olen valmis kultaseppä. Mahtaa tulla "hieman" erinäköinen..

Oikein ihanaa tätä vuotta kaikille!