torstai 4. tammikuuta 2018

Chihuahua-kello ja muita diy-joululahjoja.

Tänä vuonna halusin tehdä itse joululahjoja. Tosin aikataulu oli koulun ja töiden takia hieman rajallinen.
Netissä näin hienon chihuahua-seinäkellon ja halusin ehdottomasti kokeilla tehdä sellaisen siskolleni, jolla on myös chihu.

Ensin suunniteltiin tietokoneella malli, joka sahattiin jämäpleksistä. Kierrätys kunniaan!
Tässä työvaiheessa sain onneksi hieman apuja, koska itsehän en kuviosahaa (vai mikä onkaan..) omista.

Seuraava työvaihe oli maalaus. Minulla sattui olemaan valkoista akryylimaalia, siispä tuumasta toimeen. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen huomasin, että maalikerroksia vaaditaan varsin monta, että pleksissä olevat tekstit peittyvät. Maalin töpöttelin keittiösienellä. Tuli kiva ropoinen pinta.

Koska maalikerroksia tarvittiin varsin monta (5 molemmin puolin), en jaksanut odotella maalin kuivumista. Siispä noupeutin asiaa hiustenkuivaajalla.

Maalausurakka valmis!

Enää koneiston ja viisarien kiinnitys ja kello oli valmis. Lahjan saaja oli tyytyväinen ja yllättynyt, että olin tehnyt tämän ihan itse. Helppo ja mukava homma. Voisin tehdä itsellenikin..


Seuraava diy-lahja oli poikaystäväni vanhemmille ja veljelle. Halusin kokeilla sytykesipsien tekoa. Sytykesipsejä käytetään takan, uunin, puusaunan jne pesän sytyttämiseen. Sipsiä avataan hieman ja sytytetään. Sipsi syttyy helposti ja palaa suhteellisen kauan, joten tulitikkujen raapimisen voi unohtaa.

Näiden tekeminen on varsin helppoa.
Tarvitset:
- vanulappuja
- serviettejä
- huonon kattilan (tai peltipurkin)
- kynttilän jämiä
- metallipihdit

Leikkaa servieteistä vanulapun kokoisia ympyröitä. (Sipseistä voi tehdä yksi- tai kaksipuoleisia. Itse leikkasin servietit vanulapun molemmille puolille.)
Laita servietin palat vanulapun päälle ja dippaa pihtien kanssa sulatettuun steariiniin. Nosta leivinpaperille jähmettymään.
Kynttilät kannattaa sulattaa vesihauteessa, jolloin pohjaanpalamisen ja syttymisen vaara ei ole niin suuri (muista sammuttaa tukahduttamalla!). Voit sulattaa kynttilät myös tyhjässä peltipurkissa, joka on vesihauteessa. Näin säästyt kattilan "tuhoamiselta".

Pakkasin valmiit sipsit kauniisiin rasioihin. Näitä voisi viedä kesällä vaikka mökkituliaisiksi.


Seuraava diy-lahja sisältää astetta ronskimpaa kielenkäyttöä, joten en suosittele herkimmille.. 😉
Olen jo pitkään ollut kyllästynyt sisustusteksteihin. Hirveää lässytystä. Esim "carpe diem", "live, love, laugh", "always kiss me goodnight" ja muut kliseet joita näkyy joka puolella. Päätinpä siis tehdä hieman erilaisen sisustustaulun näiden vastapainoksi.

Tämän ensimmäisen version paskartelin muutamassa minuutissa, sen enempää panostamatta. Jämäpahville kirjoittelin tekstit tussilla ja avot!
Jaoin tämän kuvan erääseen sisustusryhmään ja se keräsikin nopeasti tuhansia tykkäyksiä. 😃 Tottakai näin ronskit tekstit herättivät myös mielensäpahoittajat ja tuli muutamia aika ikäviäkin kommentteja, mutta osasin sitä odottaakin. Pääsääntöisesti taulu herätti kuitenkin huvitusta.
Siskoni 14-vuotias tytär näki myös tämän ja oli äidilleen ilmoittanut, että haluaa minulta tälläisen joululahjaksi. No mikäs siinä. Jos lapsi haluaa, niin tottahan täti tekee!

Minulla sattui sopivasti lojumaan kaapissa toinenkin kollaasikehys, siispä tuumasta toimeen. Koska tytön lempiväri on sininen ja hän on Sanni-fani, tein taulusta hänelle sopivamman version. Oli kuulemma mieluinen. Mummu tosin oli kuulemma hieman jouluaattona kauhistellut, että kaikkea sitä.. 😂

tiistai 2. tammikuuta 2018

Suomi100-juhlakoru

Heippahei pitkästä aikaa!
Bloggauksessa on ollut pieni tauko työssäoppimisen takia ja lisäksi olen joutunut panttaamaan joululahjaksi tekemieni töiden paljastamista, joten blogattavaa ei juuri ole ollut.

Olin joulukuun ajan työssäoppimassa Porin Timanttiset E.Lindroosilla. Tämä oli jo kolmas työjakso ko. yrityksessä. Kiva paikka ja mahtavat työkaverit! Ensimmäisen kerran olin edellis jouluna, sitten kesätöissä ja nyt taas joulutonttuilemassa.

Mutta asiaan..
Liityin heti syksyllä koulullamme toimivaan OSK Craft & Design-osuuskuntaan, joka mahdollistaa omien töiden tekemisen asiakkaille kouluajan ulkopuolella. Vinkkasin tästä ohimennen syksyllä äidilleni, että olisi mahdollisuus ottaa vastaan tilaustöitä, jos jotakin korua mielii. Hänellä olikin idea heti valmiina.
Meillä on ollut jo jonkin aikaa ranteissa samanlaiset kielo-tatuoinnit ja äiti halusi siitä tehtävän korun. Päätin heti, että koru tulee joululahjaksi. Ja mikä sopisikaan paremmin Suomi100-juhlavuoteen, kuin kansalliskukkamme kielo.
Siispä tuumasta toimeen harjoitustöiden välissä.

Versio 1. Aluksi minulla oli villi ajatus, että kokoan korun osista. Parin epäonnisen yrityksen jälkeen päätin kuitenkin muuttaa suunnitelmaa ja tehdä korun vain kahdesta osasta.

Versio 2. Erilliset kukat, jotka juotan varsiin. Onnistuin kiireessä kuitenkin sulattamaan juotokset ja löin epähuomiossa leimatkin väärälle puolelle lehteä. :D Ja koko homma taas alusta.

Kolmas kerta toden sanoi. Yritysten ja erehdysten kautta voittoon. Suunnitelmat muuttuivat muutenkin matkan varrella. Ensin ajatuksena oli tummentaa, eli oksidoida, lehden sisäpuoli, kuten tatuoinnissakin. Ihastuin ja rakastuin kuitenkin mattalaikan jättämään pintaan ja päätin vastapainoksi tehdä kukinnoista kiillotetut. Tämä oli varmasti parempi vaihtoehto tähän koruun, kuin tunkkainen oksidointi. Muistin myös keskittyä tällä kertaa sen verran, että leimatkin tulivat takapuolelle.. :D

Tästä lähdettiin liikkeelle. Mahdollisimman samannäköinen ja -kokoinen kuin tatuointi. Kukintoja muokkasin hieman erilaisiksi. (Tattoo design by Tim Cichon)

Valmis koru jouluaattona uuden tyytyväisen omistajansa kaulassa. Ketju vaihdettiin sittemmin vielä 5cm pitempään, jotta koru laskeutuu vielä hieman alemmas.


Tätä oli kiva tehdä, varsinkin kun sen sai antaa lahjaksi rakkaimmalle ihmiselle. 💝
Lupasin tehdä vielä toisenkin sitten kun olen valmis kultaseppä. Mahtaa tulla "hieman" erinäköinen..

Oikein ihanaa tätä vuotta kaikille!

perjantai 17. marraskuuta 2017

tiistai 24. lokakuuta 2017

Liikerin kultainen supershotti

Tällä kertaa hieman erilaista asiaa.. Viime viikko oli koulusta syyslomaa, joten mitään koulujuttuja ei ole tällä kertaa esiteltävänä.
Syksy on saapunut ja talvi hyvää vauhtia jo tulollaan. Eli elämme flunssien ja muiden pöpjen kulta-aikaa.
Jaan tänne yhden flunssantorjuntareseptin, jota jo vilautin instagramissa omissa tarinoissa. (Feel free to follow). Tällä cocktaililla toivottavasti kaikkoaa pöpö jos toinenkin. Lisäksi se on muutenkin superterveellistä.

Kyseinen juoma on todella, todella vahvaa. Enkä puhu nyt prosenteista. Juoman voi nauttia joko kylmänä tai lämpimänä. Valmis juoma kannattaa kuitenkin säilyttää jääkaapissa. Juoman valmistus on helppoa ja nopeaa.

Tarvitset:
100g tuoretta luomuinkivääriä
20g tuoretta luomukurkumaa
1 luomusitruuna
5dl vettä
1-2 rkl hunajaa
20 mustapippuria


Itse käytin tällä kertaa jauhettua mustapippuria, koska kokonaiset olivat loppu. Kurkuman kurkumiini imeytyy huonohkosti, mutta mustapippuri tehostaa sitä jopa 2000-kertaisesti! Pippuri ei tässä kohtaa ole siis makuasia..
Voit laittaa juomaan myös tangon ceylonin kanelia. Itselläni ei löytynyt kaapista, joten mennään ilman tämä kerta. Muutenkin ohjetta on helppo tuunata mieleiseksi.

Valmistus:
Pese sitruuna huolellisesti ja leikkaa se lohkoiksi. Kuori ja raasta inkivääri ja kurkuma. Voit leikata myös ohuita siivuja. Nakkaa joukkoon mustapippurit. Keitä vesi ja kaada päälle. Anna hautua kannen alla 20-30 minuuttia. Siivilöi ja mausta hunajalla.

HUOM! Kurkuma värjää _kaiken_ iloisen oranssinkeltaiseksi ja väri on tiukassa. Suosittelen kumihanskoja ja huonoa leikkuulautaa.


Inkiväärin ja kurkuman terveysvaikutuksia on internet pullollaan, joten en ala niitä tässä nyt luettelemaan. Nyt sitten vaan päivä käyntiin joka aamu iloisenvärisellä shotilla, joka taatusti herättää!
Kommentoikaa alas teidän flunssanestovinkkejä. 😊




torstai 12. lokakuuta 2017

Naima

Pääsimme vihdoinkin kruunusormuksen tekoon. Tätä olin odottanut todella paljon. Yksikivinen klassinen kruunusormus on niin kaunis ja näyttävä.

Kiveksi saatiin 9mm halkaisijaltaan oleva zirkoni. Eli todella suuri mötkylä. Muutamia värivaihtoehtoja oli, mutta halusin perinteisen kirkkaan kiven. Muuta valinnanvaraa sormuksen teossa ei ollut, vaan kaikki oppilaat tekivät samalla ohjeistuksella. Eli ei ole omaa designia siis tämä.

Sormus sai heti alkumetreillä päässäni nimen Naima. Naima on arabiaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna paratiisia tai tyytyväistä ja onhan tuo nimi löytynyt suomalaisesta nimipiväkalenteristakin aikoinaan. Lisäksi tämä malli toi mieleeni naimisiinmeno- eli vihkisormuksen.

Mutta itse asiaan..


Tästä lähdettiin. Vasemmalla ylhäällä sahattu hopealevynpala, jota lähdettiin työstämään kartion muotoon, sekä hopeatanko sormusrunkoa varten.
Vasemmalla alhaalla taivutettu ja juotettu kruunun alku ja molemmista päistään litteämmäksi valssattu tanko.
Oikealla kuvassa valmis kartio ja rungon alku sormukselle.


Sormusrunkoa alettiin litistämään takomalla juotoksen vastakkaiselta puolelta. Sormus viilattiin ja filssattiin haluttuun muotoonsa. Seuraavaksi litteästä osasta sahattiin pala pois kruunua varten.
Koska sormukseen tuleva kivi oli jo valmiiksi niin suuri, halusin entisestään korostaa sen kokoa tekemällä sormusrungosta melko pienen. Koko on n.15.


Kruunuun oli mahdollista tehdä 6 tai 8 kynttä. Ensimmäiseen harjoituskruunuun (kuvassa) tein 6. Kruunun sahaaminen herätti monenlaisia tunteita ja onneksi tehtiin ensin tuo harjoituskappale, sillä eihän siitä ollut mihinkään. :D Ei uskoisi kuinka paljon tämä vaati verta, hikeä ja kyyneleitä.
Toisen kruunun valmistus sujui onneksi jo luonnikkaammin, vaikkei sekään helppoa ollut.
Vasemman puoleisessa kuvassa harjoituskruunuun on sahattu kynnet, joiden on tarkoitus pitää kivi paikallaan. Oikean puoleisessa kuvassa kruunun alaosa on sahattu irti, jotta päästiin sahaamaan valoaukkoja.


Varsinaiseen kruunuun tein 8 kynttä, enkä todellakaan enää yrittänyt sahata niitä vapaalla kädellä vaan piirsin sahauskohdat ihan reilusti tussilla kappaleeseen. Sahanteriä katkeili ja kirosanoja tuli tämänkin kanssa, mutta olin lopputulokseen suht tyytyväinen. Lisää vaan harjoitusta!


Valoaukkojen sahauksesta en huomannut ottaa kuvia, kun työ edistyi niin hyvin ja tein sitä niin innolla. Tässä kuvassa valmis kruunu on jo juotettu kiinni sormusrunkoon. Vasemmalla rikkihapon jälkeen ja oikealla välikiillotettuna.
Monella oli ongelmia saada runko juottumaan suoraan. Lisäksi muutamalla oli kruunun juotokset pettäneet tässä vaiheessa ja joutuivat tekemään sen uudelleen. Itse käytin jälleen kerran ihan omia juotosmenetelmiäni ja runko juottui heti ensimmäisellä kerralla aivan täydellisesti ja suoraan. Olen kuulemma juotosjumala. :D Opettajakin on nähtävästi jo tottunut näihin juotoksiini, koska toteamus oli kutakuinkin "no wau..kuinkas muutenkaan..Taas tehty jollain omalla tyylillä vai?". Liekö sillä tyylillä niin väliä, jos lopputulos on erihyvä. ;)


Kiven istutus oli helppoa ja sain kiven kerralla suoraan. Kiveä varten on kruunun sisälle koverrettu pienet lovet.
Tämä oli pitkä ja kivinen tie, mutta kyllä kannatti. Opettajan suullinen arvosana: "ihan täydellinen". En enempää odottanutkaan. :P

Ja p.s. En ole mennyt kihloihin tai naimasiin, vaikka sormus kuvassa onkin vasemmassa nimettömässä. :D

lauantai 7. lokakuuta 2017

Voitto!

Osallistuin jokin aika sitten Kultasepän päiväkirjat-sivustolla kilpailuun, jossa oli palkintona Hannu Huovisen kirjoittama Kultasepän aineoppi-kirja. Tuo opus on jokaisen kultaseppäopiskelijan must have-kirja ja onnekseni en ollut vielä ehtinyt ostaa sitä! Jippii!


Tadaa! Voittajan on helppo hymyillä. Palkinnon luovutus suoritettiin juhlallisin menoin (😄) Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Kultasepänaukiolla. Kuvassa kanssani kirjan lahjoittaja Tomi Kokko.
Kuvausavusta krediitit luokkatoverilleni Henrille.

Tutustuin tuohon kyseiseen sivustoon, kun olin hakemassa opiskelemaan Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kultaseppälinjalle. Sivuston löysin puhtaasti googlettamalla. Kun kutsu pääsykokeisiin kolahti postiluukusta, niin kahlasin innolla läpi koko tuon blogin. Blogin kirjoittaja Tomi Kokko opiskelee myös samassa koulussa, tosin nyt jo ammattitutkintoa.

Tomin blogista on ollut apua myös nyt opiskelujen jo alettua. Teemme paljon samoja harjoitustöitä kuin aikaisemmat opiskelijat. Olen saanut Tomin blogista vinkkejä ja ideoita, sekä huomannut, että joku muukin on painiskellut samanlaisten "ongelmien" kanssa näitä harjoitustöitä tehdessä.



Tästä on taas hyvä jatkaa opiskeluja, kun voin perehtyä paremmin nyt myös teoriapuoleen. 😊

Mikäli haluat hankkia kyseisen kirjan itsellesi, voit tilata sen opetushallituksen verkkokaupasta. Kirjan esittelysivut löydät täältä.

Timanttista lokakuun jatkoa! 💎



torstai 5. lokakuuta 2017

Rhinosaurustelua

Tälläinen hirvittävän "hieno" kultaketju taustoineen saatiin tänään sydänverellä aikaiseksi. Wau. Lenkit olisi vielä pitänyt suoristaa, mutta aika ei nyt riittänyt hienosäätöön.