perjantai 17. marraskuuta 2017

tiistai 24. lokakuuta 2017

Liikerin kultainen supershotti

Tällä kertaa hieman erilaista asiaa.. Viime viikko oli koulusta syyslomaa, joten mitään koulujuttuja ei ole tällä kertaa esiteltävänä.
Syksy on saapunut ja talvi hyvää vauhtia jo tulollaan. Eli elämme flunssien ja muiden pöpjen kulta-aikaa.
Jaan tänne yhden flunssantorjuntareseptin, jota jo vilautin instagramissa omissa tarinoissa. (Feel free to follow). Tällä cocktaililla toivottavasti kaikkoaa pöpö jos toinenkin. Lisäksi se on muutenkin superterveellistä.

Kyseinen juoma on todella, todella vahvaa. Enkä puhu nyt prosenteista. Juoman voi nauttia joko kylmänä tai lämpimänä. Valmis juoma kannattaa kuitenkin säilyttää jääkaapissa. Juoman valmistus on helppoa ja nopeaa.

Tarvitset:
100g tuoretta luomuinkivääriä
20g tuoretta luomukurkumaa
1 luomusitruuna
5dl vettä
1-2 rkl hunajaa
20 mustapippuria


Itse käytin tällä kertaa jauhettua mustapippuria, koska kokonaiset olivat loppu. Kurkuman kurkumiini imeytyy huonohkosti, mutta mustapippuri tehostaa sitä jopa 2000-kertaisesti! Pippuri ei tässä kohtaa ole siis makuasia..
Voit laittaa juomaan myös tangon ceylonin kanelia. Itselläni ei löytynyt kaapista, joten mennään ilman tämä kerta. Muutenkin ohjetta on helppo tuunata mieleiseksi.

Valmistus:
Pese sitruuna huolellisesti ja leikkaa se lohkoiksi. Kuori ja raasta inkivääri ja kurkuma. Voit leikata myös ohuita siivuja. Nakkaa joukkoon mustapippurit. Keitä vesi ja kaada päälle. Anna hautua kannen alla 20-30 minuuttia. Siivilöi ja mausta hunajalla.

HUOM! Kurkuma värjää _kaiken_ iloisen oranssinkeltaiseksi ja väri on tiukassa. Suosittelen kumihanskoja ja huonoa leikkuulautaa.


Inkiväärin ja kurkuman terveysvaikutuksia on internet pullollaan, joten en ala niitä tässä nyt luettelemaan. Nyt sitten vaan päivä käyntiin joka aamu iloisenvärisellä shotilla, joka taatusti herättää!
Kommentoikaa alas teidän flunssanestovinkkejä. 😊




torstai 12. lokakuuta 2017

Naima

Pääsimme vihdoinkin kruunusormuksen tekoon. Tätä olin odottanut todella paljon. Yksikivinen klassinen kruunusormus on niin kaunis ja näyttävä.

Kiveksi saatiin 9mm halkaisijaltaan oleva zirkoni. Eli todella suuri mötkylä. Muutamia värivaihtoehtoja oli, mutta halusin perinteisen kirkkaan kiven. Muuta valinnanvaraa sormuksen teossa ei ollut, vaan kaikki oppilaat tekivät samalla ohjeistuksella. Eli ei ole omaa designia siis tämä.

Sormus sai heti alkumetreillä päässäni nimen Naima. Naima on arabiaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna paratiisia tai tyytyväistä ja onhan tuo nimi löytynyt suomalaisesta nimipiväkalenteristakin aikoinaan. Lisäksi tämä malli toi mieleeni naimisiinmeno- eli vihkisormuksen.

Mutta itse asiaan..


Tästä lähdettiin. Vasemmalla ylhäällä sahattu hopealevynpala, jota lähdettiin työstämään kartion muotoon, sekä hopeatanko sormusrunkoa varten.
Vasemmalla alhaalla taivutettu ja juotettu kruunun alku ja molemmista päistään litteämmäksi valssattu tanko.
Oikealla kuvassa valmis kartio ja rungon alku sormukselle.


Sormusrunkoa alettiin litistämään takomalla juotoksen vastakkaiselta puolelta. Sormus viilattiin ja filssattiin haluttuun muotoonsa. Seuraavaksi litteästä osasta sahattiin pala pois kruunua varten.
Koska sormukseen tuleva kivi oli jo valmiiksi niin suuri, halusin entisestään korostaa sen kokoa tekemällä sormusrungosta melko pienen. Koko on n.15.


Kruunuun oli mahdollista tehdä 6 tai 8 kynttä. Ensimmäiseen harjoituskruunuun (kuvassa) tein 6. Kruunun sahaaminen herätti monenlaisia tunteita ja onneksi tehtiin ensin tuo harjoituskappale, sillä eihän siitä ollut mihinkään. :D Ei uskoisi kuinka paljon tämä vaati verta, hikeä ja kyyneleitä.
Toisen kruunun valmistus sujui onneksi jo luonnikkaammin, vaikkei sekään helppoa ollut.
Vasemman puoleisessa kuvassa harjoituskruunuun on sahattu kynnet, joiden on tarkoitus pitää kivi paikallaan. Oikean puoleisessa kuvassa kruunun alaosa on sahattu irti, jotta päästiin sahaamaan valoaukkoja.


Varsinaiseen kruunuun tein 8 kynttä, enkä todellakaan enää yrittänyt sahata niitä vapaalla kädellä vaan piirsin sahauskohdat ihan reilusti tussilla kappaleeseen. Sahanteriä katkeili ja kirosanoja tuli tämänkin kanssa, mutta olin lopputulokseen suht tyytyväinen. Lisää vaan harjoitusta!


Valoaukkojen sahauksesta en huomannut ottaa kuvia, kun työ edistyi niin hyvin ja tein sitä niin innolla. Tässä kuvassa valmis kruunu on jo juotettu kiinni sormusrunkoon. Vasemmalla rikkihapon jälkeen ja oikealla välikiillotettuna.
Monella oli ongelmia saada runko juottumaan suoraan. Lisäksi muutamalla oli kruunun juotokset pettäneet tässä vaiheessa ja joutuivat tekemään sen uudelleen. Itse käytin jälleen kerran ihan omia juotosmenetelmiäni ja runko juottui heti ensimmäisellä kerralla aivan täydellisesti ja suoraan. Olen kuulemma juotosjumala. :D Opettajakin on nähtävästi jo tottunut näihin juotoksiini, koska toteamus oli kutakuinkin "no wau..kuinkas muutenkaan..Taas tehty jollain omalla tyylillä vai?". Liekö sillä tyylillä niin väliä, jos lopputulos on erihyvä. ;)


Kiven istutus oli helppoa ja sain kiven kerralla suoraan. Kiveä varten on kruunun sisälle koverrettu pienet lovet.
Tämä oli pitkä ja kivinen tie, mutta kyllä kannatti. Opettajan suullinen arvosana: "ihan täydellinen". En enempää odottanutkaan. :P

Ja p.s. En ole mennyt kihloihin tai naimasiin, vaikka sormus kuvassa onkin vasemmassa nimettömässä. :D

lauantai 7. lokakuuta 2017

Voitto!

Osallistuin jokin aika sitten Kultasepän päiväkirjat-sivustolla kilpailuun, jossa oli palkintona Hannu Huovisen kirjoittama Kultasepän aineoppi-kirja. Tuo opus on jokaisen kultaseppäopiskelijan must have-kirja ja onnekseni en ollut vielä ehtinyt ostaa sitä! Jippii!


Tadaa! Voittajan on helppo hymyillä. Palkinnon luovutus suoritettiin juhlallisin menoin (😄) Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen Kultasepänaukiolla. Kuvassa kanssani kirjan lahjoittaja Tomi Kokko.
Kuvausavusta krediitit luokkatoverilleni Henrille.

Tutustuin tuohon kyseiseen sivustoon, kun olin hakemassa opiskelemaan Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kultaseppälinjalle. Sivuston löysin puhtaasti googlettamalla. Kun kutsu pääsykokeisiin kolahti postiluukusta, niin kahlasin innolla läpi koko tuon blogin. Blogin kirjoittaja Tomi Kokko opiskelee myös samassa koulussa, tosin nyt jo ammattitutkintoa.

Tomin blogista on ollut apua myös nyt opiskelujen jo alettua. Teemme paljon samoja harjoitustöitä kuin aikaisemmat opiskelijat. Olen saanut Tomin blogista vinkkejä ja ideoita, sekä huomannut, että joku muukin on painiskellut samanlaisten "ongelmien" kanssa näitä harjoitustöitä tehdessä.



Tästä on taas hyvä jatkaa opiskeluja, kun voin perehtyä paremmin nyt myös teoriapuoleen. 😊

Mikäli haluat hankkia kyseisen kirjan itsellesi, voit tilata sen opetushallituksen verkkokaupasta. Kirjan esittelysivut löydät täältä.

Timanttista lokakuun jatkoa! 💎



torstai 5. lokakuuta 2017

Rhinosaurustelua

Tälläinen hirvittävän "hieno" kultaketju taustoineen saatiin tänään sydänverellä aikaiseksi. Wau. Lenkit olisi vielä pitänyt suoristaa, mutta aika ei nyt riittänyt hienosäätöön.



perjantai 15. syyskuuta 2017

Ensimmäinen oma design.

Tarkkasilmäiset varmaan jo huomasivatkin blogin ulkoasun muuttuneen selkeämmäksi. Kiitos palautteesta! :) Toivottavasti nyt on parempi. Fonttia en vaihda. Nih!
Mutta nyt itse asiaan.

Aiemmassa "Luomisen tuskaa"-postauksessa jo kerroinkin tulevasta tehtävästä. Tehtävänä oli siis itse suunnitella hopeariipus annetuilla kriteereillä. Pääset lukemaan postauksen täältä.

Minulla oli jo valmiina ollut ajatus sulka- tai lehtiriipuksesta, joten päädyin piirtelemään mallin jostain niiden välimaastosta. Kiveksi valikoitui söpön värinen random hömppäkivi koulun varastoista. Tiesin heti alussa etten halua riipuksesta mitään perustylsää, vaan halusin siihen myös elävyyttä ja liikettä.


Tästä lähdettiin. Pala hopealvevyä, puolipyöreäksi valssattu tanko, kivi ja kivelle tekemäni kehys.


Piirrotin suunnittelemani lehtihöyhenen hopealevylle ja juotin siihen "lehtiruodin" valssaamastani hopeatangosta. Sitten alkoi sahauspuuhat.


Lehtihöyhen-mikälie sahattuna. Jätin tuon varren pitkäksi helpottamaan käsittelyä ja tässä vaiheessa ei ollut vielä tarkkaa tietoa kuinka pitkäksi haluan sen valmiissa korussa jättää.


Seuraavaksi oli aika suunnitella kivelle taustakappale. Piirrotin kiven ääriviivat ensin paperille ja saman tien tuli idea tälläisestä taustasta. Kysyin opettajan mielipidettä, että onko itsetuhoista lähteä sahaamaann tuollaista pienenpientä nyhräystä. Vastaukseksi sain hyvät naurut mutten varsinaista vastausta, joten päätin että "Challenge accepted!" 😄
"Maalasin" vesivärillä hopealevyä ja piirrotin kuvan siihen. Ensin lyijykynällä ja sitten terävällä piirrottimella.
Siispä sahaamaan. Vaikka oli pieniä koloja ja pyöreitä muotoja, niin sahaus sujui tosi sutjakkaasti. Yllätyin.


Kivikehys ja sille tausta sahattuna ja vähän kiillotettuna. Seuraava työvaihe oli juottaa nämä yhteen sekä juottaa taustaan lenkit. Olen herättänyt ihmetystä opettajassa omalaatuisella, mutta itselleni toimivalla juotostyylillä. Muutamia kertoja olen toki yrittänyt opettajan ohjeistuksella, mutta oma tyylini sopii minulle ainakin toistaiseksi paremmin ja juotoksista tulee nättejä. Opettaja jaksaa käydä ihmettelemässä tekniikkaani. Ei kuulemma onnistuisi häneltä. 😄


Kun kivikehä lenkkeineen oli valmis, oli aika istuttaa kivi paikalleen. Kivikehä kiinnitetään istuttamisen ajaksi ihanaan ja haisevaan kissanripulin näköiseen istutuskittiin, jotta se pysyy kivasti paikoillaan.
Sitten kivi koloseensa ja naputellaan reunat paikalleen. Siellä on ja pysyy.


Sitten olikin aika kiillottaa ja viimeistellä höyhenlehti. Kiillottaminen on palkitsevaa puuhaa, mutta välillä henkisesti raskasta, kun en millään olisi tyytyväinen lopputulokseen.. Aina näen pinnassa jotain virheitä tai pieniä naarmuja, jotka ottavat silmään.


Tässä koru valmiina. Lehtihöyhen-killutin on kiinnitetty avolenkillä, joten sen saa halutessaan irroitettua ja vaihdettua johonkin toiseen. Tai korua voi käyttää myös pelkkänä kiviriipuksena.


Tämäkin oli mukava työ tehdä. Ja yllättävän nopeasti valmistui. Ehkä tulevaisuudessa teen tälle myös ainakin rannekorun kaveriksi.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Harjoitustyö nro. 3. Lord of the rings.

Vihdoinkin päästiin tekemään sormuksia! Sormukset ovat aina kuuluneet lempikoruihini, mutta koska käteni ovat hobittikokoa, on ollut haasteellista löytää tarpeeksi pieniä sormuksia. Luonnollisesti harjoittelu aloitettiin hyvin simppeleillä malleilla. En malta odottaa, että pääsen tekemään kivellisiä sormuksia. 😍

Tehtävänä oli valmistaa kaksi hopeasormusta; puolipyöreä sekä flakka (eli suorapintainen).


Sormusten tekeminen alkoi hopeatangon valssauksella oikean paksuiseksi. Ja tietenkin mitattiin sormuksille oikeat koot. Tämän jälkeen mittaan sahatut tangot naputeltiin vasaralla ylläolevaan muotoon sormuspinnan avulla, jonka jälkeen saumakohdat juotettiin kiinni. Pinnat viilattiin ja filssattiin tasaisiksi.
Seuraavaksi sormuksia alettiin työstämään pyöreiksi vasaroimalla, sormuspinnaa jälleen apuna käyttäen. Sormuspumpulla vielä varmistettiin sormuksille tasainen pyöreä muoto.
Toiseen sormukseen lyötiin leimat jo ennen muotoilua ja toiseen vasta, kun sormus oli jo pyöreä.


Sitten päästiinkin viimeistelyhommiin. Filssausta ja kiillotusta, kunnes pinta oli virheetön.
(Eevalle kiitos kuvasta.)


Ja tadaa! Sormukset valmiina. Tämä oli nopea ja helppo työ. Ja kaikenlisäksi kivaakin. Alempi sormus kuvassa on flakka ja sen päällä puolipyöreä.